Chapter 50

Aasafin virsi. Jumala, Herra Jumala, puhuu ja kutsuu maan auringon noususta hamaan sen laskuun.

Siionista, jonka kauneus on täydellinen, Jumala ilmestyy kirkkaudessa.

Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky.

Hän kutsuu taivaat ylhäältä ja maan, tuomitakseen kansansa:

"Kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton".

Ja taivaat julistavat hänen vanhurskauttansa, sillä Jumala on tuomari. Sela.

"Kuule, minun kansani, minä puhun; kuule, Israel, minä todistan sinua vastaan. Minä olen Jumala, sinun Jumalasi.

En minä sinun teurasuhreistasi sinua nuhtele, ja sinun polttouhrisi ovat aina minun edessäni.

En minä ota härkiä sinun talostasi enkä kauriita sinun tarhoistasi.

Sillä minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat.

Minä tunnen kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.

Jos minä isoaisin, en minä sitä sinulle sanoisi; sillä minun on maanpiiri ja kaikki, mitä siinä on.

Minäkö söisin härkien lihaa tai joisin kauristen verta?

Uhraa Jumalalle kiitos ja täytä lupauksesi Korkeimmalle.

Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."

Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi?

Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!

Jos sinä näet varkaan, niin sinä mielistyt häneen, ja sinä pidät yhtä avionrikkojain kanssa.

Sinä päästät suusi puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta.

Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.

Näitä sinä teet, ja minäkö olisin vaiti? Luuletko, että minä olen sinun kaltaisesi? Minä nuhtelen sinua ja asetan nämä sinun silmäisi eteen.

Ymmärtäkää tämä te, jotka Jumalan unhotatte, etten minä raatelisi, eikä olisi pelastajaa.

Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden."